Päätös pistää oma nimi ja - voi kauhiaa - kokovartalokuva uimapuvussa blogin tietoihin ei ollut ihan helppo. On vähän sellainen olo kuin olisi tehnyt murhan ja käynyt poliisiasemalla tunnustamassa sen. Paluuta ei ole. Nyt joku muukin voi käydä lukemassa blogiani kuin vain kaverit Facebook-sivullani jakamani linkin kautta.

Pyydän anteeksi niiltä, joita kuvani - lihavan ihmisen kuva - oksettaa ja pahoittelen, että maailmankuvanne on niin suppea, että siihen ei mahdu kuin kokoa 34 / 36 olevia ihmisiä. Tekemällä projektistani julkisen, lisään motivaatiotani ja onnistumisen mahdollisuuksiani. Paljon olen elämäni aikana puhunut laihduttamisesta, mutta puhutut sanat katoavat helposti unholaan. Painettu teksti säilyy.

Tällä ikää ei ole enää pelkoa siitä, että nettiin laittamani sanat tai kuvat tuhoaisivat mahdollisuuteni työelämässä, kun eläkeikään on matkaa vähemmän kuin monella nuorella työelämää edessä. Mikään mummoblogi tämä ei ole, sillä iästäni huolimatta mieleni on vasta juuri ja juuri murkkuiän ohittanut ja työmatkoilla soi suomalainen rock, humppaa ei meikäläisen autossa soiteta!

En liioin jaa ruoka-, sisustus- tai käsityöohjeita. Kaikki kunnia näiden lajien taitureille ja blogien pitäjille, mutta tämä blogi käsittelee lihavuutta, terveyttä, laihtumista, elämänmuutosta ja kaikkea niihin liittyvää ja joskus jotain asian vierestäkin.

Olen 48-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva, amk-tason koulutuksen saanut, vapaaehtoisesti lapseton, parisuhteessa elävä veronmaksaja ja asuntovelallinen. Olen ollut ikäni enemmän tai vieläkin enemmän lihava. Lääkäreiden ja painoindeksin mukaan massiivinen obeesi, sairaalloisen lihava, joka muistetaan mainita aina epikriisissä, vaikka hakisin lääkettä poskiontelontulehdukseen.

Olen oppinut tulemaan toimeen itseni kanssa ja sietämään lihavuuttani vaikka en koskaan ole sitä lopullisesti hyväksynyt. Julkisesta esiintymisestä vähissä vaatteissa minulla on kokemusta yli 10 vuoden takaa, kun esiinnyin pääosassa Kaisuna Sisko Istanmäen romaanin "Liian paksu perhoseksi" perustuvassa näytelmässä, jota esitti Kauhajoen NeOn-teatteri sekä Kauhajoella v. 2000 että Seinäjoen Harrastajateatterikesässä v. 2001. Toki olin silloin - 30 kg kevyempi kuin nyt. Joissakin kohtauksissa olen siinä alusvaatteissa ja uimapuvussa vaatteita vaihtaessani. Jostain kumman syystä yleisö reagoi näihin kohtauksiin naurulla. Me lihavat kun olemme niin huvittavia ihmisiä, varsinkin koomisissa tilanteissa ja Hauskoissa Kotivideoissa.

Pari kk sitten kypsyi päätös, että en halua viettää 50-vuotisjuhlia tällaisena tankkina ja pynttäytyä johonkin kaameankirjavaan kaapuun yrittäen näyttää "niiiiin nuorekkaalta, että ei uskoisi..." Kroppani ja sieluni ovat eriparisia. Myös sielultani olen pyöreä ja muodokas, mutta en näin painava. Läskikerrokseni alla asuu mieleltään paljon nuorempi ja kevyempi ihminen. En silti kuvittele, että laihtumalla nuortuisin kaksikymppiseksi. Olen sen ikäinen kuin olen, mutta puumaa minusta ei tule - yksi sellainen vei yhden ex-miehistäni ja ehkä juuri siitä syystä tunnen vastenmielisyyttä ko. ilmiötä kohtaan.

Mitään ihmediettejä en noudata. Syön vain vähemmän ja terveellisemmin sekä korvaan joinain päivinä yhden aterian ns. ateriankorvikkeilla, joissa on kuitua, proteiinia ja vitamiineja. Käyn puntarissa maanantai-aamuisin (näyttää todellisesti missä mennään, jos on tullut viikonloppuna herkuteltua) ja piirrän tuloksista käyrää. Vajaan kahden kk:n tulos on tähän mennessä - 7,5 kg. Mukaan mahtuu kaksi viikkoa, jolloin paino ei ole pudonnut lainkaan. Plussaviikkoja ei vielä ole tullut, mutta jos / kun tulee, niistäkin on päästävä yli ja jatkettava eteenpäin.

Haluan myös esimerkilläni kannustaa muita lihavia ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä olotilaansa, asettamaan itselleen jonkin tavoitteen, joka vie terveellisesti ja turvallisesti kohti parempaa elämänlaatua. Eilen 18.8 Helsingin Sanomissa oli erittäin mielenkiintoinen artikkeli "Terve ja lihava". Linkki siihen löytyy blogin oikealta puolelta Linkkejä-kohdasta. Lukekaa se, jos asia kiinnostaa. Siinä on monta kohtaa, joita tulen käsittelemään vielä myöhemmin tässä blogissa oman projektini kannalta, mutta asiaa oli niin paljon, että yksi kirjoituskerta ei siihen riitä.