Yli puoli vuotta sitten aloitin tämän blogin alkuperäisenä tavoitteenani laihtua - 50 kg ennen 50-vuotispäivääni. Alussa lähti hyvällä vauhdilla - 7 kg. Sitten se tyssäsi siihen ja loppuvuodesta osa pudotetuista kiloista tuli takaisin. Päätin muuttaa tavoitteen realistisemmaksi, - 30 kg. Mitään ei tapahtunut. Melkein jo luovutin ja ajattelin, että lopetan koko projektin ja blogin, kun en kerran onnistu ikinä ...

En voinut kuitenkaan unohtaa sitä, että kerran - yli 10 v. sitten - onnistuin pudottamaan yli - 30 kg vuoden sisällä. Olin silloin niin hyvässä fyysisessä kunnossa, että tein yhtenä kesäpäivänä noin 70 km:n pyörälenkin - siitä huolimatta, että olin silloinkin vielä reilusti ylipainoinen.

Suomi voitti historian ensimmäisen kultamitalin jääkiekon MM-kisoissa 1995. Toisen kerran sama tapahtui 2011. Euroviisut Suomi voitti 2006. Toinen voitto on vielä saavuttamatta. Sekä jääkiekon MM-kultamitalia että Euroviisuvoittoa pidettiin mahdottomina. Mutta historia todistaa, että mikä on kerran onnistunut, voi onnistua toisenkin kerran. Miksi ei minullakin.

Olen sellainen ihminen, että ihan kaikkea en heitä pois, vaikka en juuri sillä hetkellä sitä tarvitsisikaan. Lipaston laatikossa odotti vanha "työkalupakki" sitä, että tulisin järkiini ja kaivaisin sen esiin. Nimittäin vuonna 2010 Suomessa lopettaneen Painonvartijoiden ohjeet, pistehakemistot ja ostajan oppaat. Vaikka Painonvartijat oli / on (toimii edelleen monissa maissa) kaupallinen yritys niin heidän pistelaskusysteeminsä avulla onnistuin aikaisemmin.

Toki onnistumiseen vaikutti moni muukin asia, kuten opiskelun aloittaminen, asuinpaikkakunnan vaihdos, liikunnan lisääminen, uudet ystävät jne. mutta painon putoamisen perusta oli kuitenkin tasapainoinen ruokavalio ja muuttuneet ruokailutavat. Syyt mitkä pudotetut kilot toivat takaisin olivat hyvin samankaltaisia, mutta päinvastaisessa merkityksessä - uusi elämäntilanne, työ ja asuinpaikka, jotka myöhemmin osoittautuivat hyvinvointiani heikentäviksi tekijöiksi - mutta oppimisen kannalta välttämättömäksi elämänvaiheeksi. Minä kun opin parhaiten "kantapään kautta".

Pohjalainen sisu ei halua antaa periksi, ei ainakaan asioissa, joissa päätäntävalta on ainoastaan itselläni. Kukaan muu kuin minä ei päätä siitä, mitä suuhuni pistän. Se on oma pää, joka valinnat ruokakaupassa tekee ja oma käsi, joka elintarvikkeet hyllyltä kärryihin poimii, kassalle nostaa, kasseihin pakkaa, kotiin kuljettaa ja suuhun laittaa. Niin yksinkertaista se on. Tästä on hyvä aloittaa. Ja laskea pisteitä.