Noilla laulun sanoilla (en vain muista esittäjää) päivitän tätä blogiani pitkästä aikaa. Kaikki ei ole mennyt ihan niin kuin etukäteen keväällä ajattelin. Kesä on jo pitkällä eikä mitään ole tapahtunut tuon toukokuisen lomapätkän ja liikunnan mieleen palauttamisen jälkeen. Aika on mennyt töissä ja vapaa-aika töistä palautumisessa. Suomeksi sanottuna sohvalla.

Viime syksynä ostettu fillari heinittyy porraspäässä ja niitä uusia lenkkareita ei ole käytetty kovin montaa kertaa. Joskus inhoan itseäni, omaa saamattomuuttani ja laiskuuttani. Osaan kyllä keksiä kymmeniä tekosyitä, mutta en yhtäkään todellista syytä sille, miksi en jo toimi!

Tämäkin kuulostaa tekosyyltä, mutta tänä kesänä mieltä on painanut isännän joutuminen irtisanotuksi yt-neuvottelujen yhteydessä 28 työvuoden jälkeen. Niissä neuvotteluissa ei paljon armoa anneta. Eikä se lohduta yhtään, että moni muu on samassa tilanteessa. Isännän kunniaksi on sanottava, että hän ei ole jäänyt sohvalle makaamaan ja masentumaan vaan painaa entistä pidempää sauvakävely- ja pyörälenkkiä. Kävelyssä ennätys 9,5 km ja fillaroinnissa 37 kilsaa.

Ehkä tämäkin liitto pysyy jollain lailla tasapainossa, kun edes toinen käy töissä ja toinen kuntoilee.

Tekosyiden top 10 kuuluu ihmisillä yleensä sää - milloin on liian kylmä, milloin kuuma. Milloin ilma ei liiku ja milloin taas tuulee liikaa. Mutta aikuisten oikeasti tämä jo kohta pari kolme viikkoa kestänyt lähes 30 asteen helle alkaa olla meikäläisellekin, joka rakastaa kesää, hiukan liikaa. Olen siitä kummallinen ihminen että hikoilen sekä ylä- että alapäästä. Näillä helteillä nyt hikoilee kaikki, mutta minä olen aina pää märkänä. Hikoilen eniten naamasta ja niskasta. Kesällä ei voi kuvitellakaan meikkaavansa ja lyhyet niskahiukset on helppo pyyhkiä kuivaksi vaikka käsipaperilla. Jalat pysyy kuivana eikä kainaloihin tule helposti hikiläiskiä, mutta vessassakäynti on joskus hankalaa, kun saa kiskoa ja rullata ihoon liimautuneita housuja alas. Ja pyykkiä tulee. Pakko vaihtaa usein sillä nivusten hikoiluun ei auta edes tenaladyt!

Ketä kiinnostaa? Väitän, että edellä mainituista ongelmista kärsii aika moni normaalipainoinenkin - meistä pullukoista puhumattakaan - mutta harva vain kehtaa sanoa noita asioita ääneen. Lihavuuteen, kuten moneen muuhunkin ns. normimallista poikkeavaan asiaan liittyy monenlaisia käytännön ongelmia, jotka saattavat olla huvittavia teinipissiksien ja martinaaitolehtien mielestä, mutta meille tavallisille ihmisille ihan konkreettisia arjen ongelmia.

Yksi lihavuuteen liittyvä klishee on tuolin hajoaminen lihavan ihmisen painon alla. Omalle kohdalle sitä ei ole vielä - ihme kyllä - sattunut. Katson aina mihin istun ja varmuuden vuoksi saatan vielä kysäistä, että mahtaakohan tämä kestää. Muutaman "tavallisen" aurinkotuolin nuorempana hajottaneena (omia olivat) pyysin viimeisintä ostaessani näyttämään liikkeen kestävimmän mallin. Se oli puuta ja maksoi maltaita, mutta on - ainakin vielä - pysynyt kasassa. (Nyt kun näin sanon, se hajoaa varmaan seuraavalla käyttökerralla.) Tosin en ole sitä turhan usein käyttänyt - kesäkuussa kun ei juuri paistellut ja tässä kuussa on paistanut liikaakin.

Summa summarum, mutta eilen lopetettuani yövuoron, alkoi kauan kaivattu kesälomapätkä 2/2. Kaikki aivosolut eivät sitä vielä tajua, mutta toivon, että voisin seuraavaan päivitykseeni mainita käyttäneeni noita edellä mainittuja, fillaria, lenkkikenkiä ja aurinkotuolia.

Muistakaa juoda muutakin kuin alkoholia!