Sen verran alkoi ottaa kupoliin pari viikkoa sitten, kun kävin puntarissa ja katsoin totuutta digitaaliselta näytöltä, että päätin tehdä asialle jotain. Inhoan kaiken maailman diettejä. Toinen nimi niille voisi olla, "miten monimutkaisemmalla tavalla voisin kiusata itseäni". Lehdet ja kirjat myy. On karppausta, atkinssonia, kaalisoppaa, 5+2, on sitä sun tätä superdiettiä. Pullukat innostuu, vatkaa ranteet puuduksissa jauhepusseja veteen ja yrittää saada ne oksentamatta alas. Ja silti ihmiset vain lihovat.

Joku viisas on joskus todennut laihtuneensa, kun on lopettanut laihduttamisen. Itse tiputin yli 10 v. sitten yli 30 kg syömällä Painonvartijoiden ohjeistuksen mukaan - tai ainakin sinnepäin - ja liikkumalla paljon. Toki tuolla ei kannattaisi enää kehuskella, kun ne kilot on tulleet takaisin, mutta omalla kohdallani niissä ohjeissa oli järkeä. Mikään ei ollut kiellettyä. Kyse oli määrästä ja laadusta sekä tietenkin kohtuudesta.

Kuten olen aikaisemmin todennut, kyse on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisesta asiasta, kun kuluttaa enemmän kuin syö, laihtuu. Jos kuluttaa enemmän kuin tienaa - se on paha juttu, mutta painon ollessa kyseessä, kilojen säästäminen ei kannata. Syömällä ne on tulleet ja syömällä ne lähtee. Ei se sen vaikeampaa ole. Sanoo hän, joka on jojoillut koko ikänsä.

Se on kuitenkin totta. Ja itse jokainen ihminen päättää, mitä syö, milloin syö ja miten paljon syö. Niin yksinkertaista se on. Nyt (jälleen kerran) olen päättänyt pyrkiä tasapainoon syömisieni suhteen. Vältän liian suuria annoksia ja liian pitkiä aterianvälejä. Olen lisännyt kasvisten ja hedelmien syöntiä. Ostan pääasiassa ruisleipää. Korvaan lähes päivittäin jonkun aterian valmiilla pirtelöllä, ateriankorvike- tai välipalapatukalla. Olutta tai viiniä en ole nautiskellut kahteen viikkoon.

Liikuntaa en ole vielä saanut lisättyä, kun lomalla kipeytynyt polvi oireilee yhä. Välillä se oli jo parempi, mutta kipeytyi viime viikonloppuna, kun olin Harrastajateatterikesässä ja katsoin kaikki kahdeksan näytelmää. Ei se katsominen polvea kipeyttänyt, mutta se rappusten ravaaminen kolmen kerroksen välillä kolmen päivän ajan... Nyt on onneksi vapaata töistä ja viikonloppuna yövuorot. Ehkä tuo asettuu särkylääkkeellä ja kipugeelillä. Ärsyttävä kiusa silti.

En aseta itselleni mitään muuta tavoitetta kuin jatkaa mahdollisimman pitkään valitsemallani tavalla. En ole missään karkki- tai pullalakossa, syön niitä vain harvemmin. Jos koko viikon syö maltillisesti, ei pari suklaapatukkaa yövuorossa koko hommaa kaada. Miksi kieltäisin sen ilon itseltäni. Juuri kielloilla ja rajoituksilla kaatuu moni elämäntapamuutos.

Elämäntapamuutos. Siinä on se taikasana. Mitään ei tapahdu, ellei mikään muutu. Kaksi viikkoa on lyhyt aika eikä voi puhua vielä onnistuneesta muutoksesta, mutta hyvin käyntiin lähteneestä alusta kumminkin. Nyt kelpaisi jääkaapin sisältöä esitellä kenelle tahansa laihdutusgurulle. Kävin nimittäin tänään kaupassa ja toin ison kassin ja korin ruokaa. Hämmästyksekseni ostokset maksoivat vain vähän yli 40 €. Ja nyt vihanneslaatikko on niin täynnä, että kaikki vihannekset ja hedelmät eivät mahtuneet sinne.

Huomaan jo muutoksia pääni sisällä. Aamulla oli "masentavaa", kun paprika oli loppu, mutta onneksi oli vielä tomaatteja. Huomaan kaipaavani kasviksia leivän päälle. Kurkkua, tomaattia, paprikaa. Hedelmistä kuluu eniten vihreitä omenoita ja banaaneja. Kahvipullan tilalla menee useimmiten kuitupitoinen välipalakeksi. Olutta ei tee mieli ja viininkin nauttimista maltan odottaa juhlallisempiin tilaisuuksiin kuin arkena kotona ruokajuomaksi.

Niin ja vielä yksi juttu. Tämän kesän helleteltat lähtee pesun jälkeen kirpputorille. Niitä en enää päälleni laita! :)