(Kuva: Pandazmo)

 

Voi hyvät hyssykät - pilasin viimeisen lomapäiväni käymällä pitkästä aikaa puntarissa... Piti oikein valot sytyttää ja tarkistaa, että näinkö varmasti oikein... Valitettavasti. Painoennätykset paukkui taas... :(

Takana on kahden viikon loma, jona aikana on tullut syötyä ja juotua enemmän kuin tavallisesti. Paitsi että ei tästä yksin lomaa voi syyttää - kyllä tuo painonnousu on pidemmän ajan tulos. Totta puhuen, en edes muista, koska olen edellisen kerran käynyt puntarilla. Lukema oli kuitenkin 3 - 4 kg vähemmän kuin tänään.

Vähän piristi tuo netistä kopioitu kuva ja ennenkaikkea kuvan teksti. Taitaa tämä ongelma olla suurimmalle osalle naisista yhteinen, oli sitä ylipainoa sitten 5 tai 50 kg. Mutta kyllä tämä meikäläisen painoelämänkerta hiukan pistää miettimään, että mitä järkeä tässä kaikessa on.

Vaikka porhallankin läskeineni tuolla ihmisten ilmoilla ja uimarannalla välittämättä kauhistuneista katseista niin pakko se on myöntää, että paino käy joskus itsetunnon päälle. Lomareissulla tuli otettua kuvia, mutta itse en halunnut yhteenkään kuvaan. Jos joskus näen vähän vaivaa ja jaksan meikata, niin pyydän joskus miestä ottamaan kasvokuvan. Joskus joku niistä voi jopa onnistua. Mutta yleensä niihinkin kuviin tulee liikaa minua ja pää näyttää nuppineulalta pallon päällä.

Peiliin katsominenkin on joskus masentavaa, mutta vielä surkeampaa on nähdä itsensä kokovartalokuvaan ikuistettuna. Varsinkin jos sen kuvan voi nähdä joku muukin. Nyt joku voi kysyä, että miksi sitten pidän tätä blogia ja laitan kuviani muiden arvosteltavaksi. Ehkä juuri siksi, että kolikolla on aina kaksi puolta. Häpeän vastapuolena on uhma taistella meidän kaikkien pullukoiden puolesta ja näyttää, että hävettävistäkin asioista voi löytää huumoria ja että kaikkiin asioihin - kuten myös lihavuuteen - voi suhtautua niin monella eri tavalla.

Ihailen oikeasti esim. Raakel Lingnnelliä, kun hän onnistui elämäntaparemontin avulla hävittämään itsestään 50 kg ja lopettamaan alkoholinkäytön miltei kokonaan. Ihailen myös hänen miestään syystä, että tämä ei ole koskaan hävennyt pulleaa vaimoaan eikä yrittänyt pakottaa tätä laihduttamaan. (Ainoa asia, josta Nicke saa minulta miinukset, on se karmaiseva vitamiinimainos, johon tämä on lähtenyt mukaan ja jonka paukahtaminen ruudulle saa käden hamuilemaan kaukosäädintä ja äänet pois-nappulaa... Mutta se nyt ei kuulu tähän...)

En ole koskaan väittänyt, etteikö elämä hiukan kevyempänä ja parempikuntoisena voisi olla omallakin kohdallani helpompaa. Jaksaisi paremmin ja enemmän. Ei olisi näitä iänikuisia kremppoja joista nytkin kärsin, kun lomalla kävelin, pyöräilin ja uin enemmän kuin normaalisti. Ts. kärsin yliliikkuvista polvista ja vasemman jalan polvi on jäykkä ja tekee esim. liikkumaan lähdön kankeaksi ja hitaaksi.

Onnistun usein palaamaan lomalta puolikuntoisena. Jos pää on kevyt ja mieli rento, kroppa oikuttelee. Tai päinvastoin - jos kroppa on ok. saatan olla hermo piukealla heti ensimmäisenä työpäivänä. Ei aina, mutta aika usein.

Summa summarum - jotakin pitäisi tehdä! Onko hyviä ehdotuksia?