Olen yllättynyt siitä, miten helposti tämä homma on lähtenyt käyntiin tällä kertaa. Olen syönyt terveellisesti enkä ole juurikaan kärsinyt nälästä. Unen laatukin on parantunut. Vapaapäivinä / iltavuoropäivinä olen herännyt itsestään jo siinä seitsemän jälkeen. Sohvalle olen edelleen torkahdellut tv:tä katsoessani, mutta isäntä on huomannut, että sängyssä kuorsaaminen on vähentynyt.

Jostain syystä uskon, että oluen ja viinin juomattomuudella on yhtä suuri osuus kuin tuolla ruokavaliomuutoksella. En ole tietoisesti millään tipattomalla, mutta jostain syystä ei vain tee mieli alkoholia. Ja vaikka tekisikin, on hyvin helppoa jättää hankkimatta ja nauttimatta. Näin pitkään olen ollut viimeksi alkoholitta syksyllä 2007. En ole missään lakossa enkä yritä rikkoa vanhaa ennätystä (1,5 kk), mutta en vain halua juoda tyhjiä kaloreita. Olen miettinyt paljon sitä, mitä "julkkislaihduttaja" Rakel Lingnell on haastatteluissa ja kirjoissaan sanonut alkoholin osuudesta ylipainoonsa.

 Kolmannen viikon lopulla eli viime viikonlopun aikana lipsuin pikkuisen herkkujen suhteen. Joka yövuorossa tuli syötyä suklaata ja kotimatkalla kahvin ja sämpylän lisäksi tuli otettua Dajm-kakkupala, keksi tai rinkeli. Siitä oli sen verran huono omatunto, että eilen pyysin isännän pumppaamaan pyörän renkaisiin ilmaa ja tein 8.5 km:n kierroksen.

Tänään jatkan taas terveellisellä linjalla enkä murehdi noita syötyjä turhia kaloreita vaikka ilman niitä paino olisi - 0,5 kg vähemmän. Sen verran vähemmän puntari näytti torstaina kuin tänään. Toisaalta yövuorot sekoittaa aina elimistön ja - 1,2 kg viime maanantaista on tosi hyvä tulos.

Näitä lipsumisia ei passaa jäädä murehtimaan. Jos ihminen tuntee huonoa omaatuntoa jokaisesta syrjähypystä ruokavaliossaan niin siinä hän petaa vain itselleen syömishäiriöitä ja stressiä. Toisenlaisista syrjähypyistä saa ja pitääkin tuntea huonoa omaatuntoa, joka sellaisia tapaa harrastaa.

Niin, ne helleteltat lähti ilman haikeutta kirppikselle. En toki tiedä, onko joku pullukka kohtalotoveri niistä riemastunut ja ostanut onnellisena, mutta pitää käydä tsekkaamassa huomenna tilanne. Ainoa kesän alennusmyynnistä ostamani vaate, kaksivärinen niittikoristeinen takki (oliivi-musta) oli myös viikolla ensimmäistä kertaa päällä ja vetoketjukin meni jo melkein kiinni. Ostin sen (vaikka vetskari ei mennyt kiinni), kun ale oli - 50 %, suurempaa kokoa ei ollut ja tiesin tarvitsevani alkusyksyksi vähän fiksumman tyylisen takin kuin pinkki tuulipuvun takki tai huppari, jotka menevät toki arkena, työmatkoilla ja kauppareissuilla.

Jos tämä painonpudotus jatkuu näin hienosti, saatan vielä saada tämän vuoden aikana yhteensä - 20 kg pois. Tein sen saman vuonna 1999. Itse asiassa minulla on vielä tallella vanha Painonvartijoiden punnituskortti, josta paljastuu, että aloitin silloin samana päivänä kuin nyt, 11.8. Toivottavasti se on hyvä enne ja pystyisin uusimaan 15 vuoden takaisen tempaukseni, jolloin vuodessa lähti yli 30 kg. Pullukka olisin vielä senkin jälkeen, mutta huomattavasti energisempi, hyväkuntoisempi ja onnellisempi pullukka! :)