Pari viimeistä viikkoa paino on pysynyt suunnilleen samana. Vähän plussaa, vähän miinusta. Syy löytyy läheltä, omasta itsestä, kun on vain rehellinen. Vaikka en niitä normikeksejä enää kotiin ostelekaan niin kyllä välipalakekseissäkin on energiaa, varsinkin jos niitä alkaa napostella päiväkahvin lisäksi myös aamu- ja iltapalalla. Yksi päivässä on ok, mutta kolme on jo liikaa. Ja vaikka pähkinöitä suositellaan jo ravintosuosituksissa, jälkiruokamaljaan mahtuu aika monta kourallista.

Viime viikon työstressiä purin suunnitellulla herkuttelulla itse tehdyn pizzan ja vajaan viinipullollisen kera perjantaina. Tein kaksi pellillistä pizzaa, miehelle oman ja itselle oman. Omaan tietty pussillinen aurajuustomurua. Se pellillinen tuli syötyä kahden päivän aikana, kolmena eri kertana. Vatsa (suolisto) ei oikein tykännyt. Mitä tästä opimme? Ehkä olisi kannattanut tehdä vain yksi pellillinen, ilman aurajuustoa.

En halua olla liioitellun ankara itselleni, mutta haluan olla rehellinen ja tarttua asiaan heti, kun huomaan palaavani vanhoihin, ei niin hyviin tapoihin. Enhän muuten opi yhtään mitään. Tässä vaiheessa asiaan on paljon helpompi puuttua, kun paino vasta jumittaa, kuin vasta sitten, kun paino alkaa säännöllisesti nousta.

Paljon hyvääkin näissä viikoissa on. Kotiin en ole ostanut pullaa (yhden söin töissä). Suklaaseen en ole sortunut niitä sallittuja yövuoropatukoita lukuunottamatta. Salaattia, kasviksia ja hedelmiä on tullut syötyä entiseen tapaan. Ruisleipä maistuu vielä. Hampurilaisateriolla en ole käynyt. Eilen tein pitkästä aikaa oikeaa lihakeittoa.

Parasta on se, että mieleenkään ei tule luovuttaa tai jättää tätä projektia kesken. Pimeyden lisääntyminen talven tulon myötä ja vuoden viimeiset kuukaudet eivät ole itselleni henkisen hyvinvoinnin kannalta parasta mahdollista aikaa. Ylenpalttinen jouluhössötys ja joulun kaupallisuus kyllä ahdistaa, vaikka osallistun siihen itse mahdollisimman vähän. Joulusta rauhoittumisen aikana ja sen tunnelmasta pidän, mutta ne etukäteisjutut, ihmisten joulustressi ja hössötys työpaikalla on kyllä yhtä painajaista.

Lisästressinä vielä oma 50-vuotispäivä jouluaattona. Nyt jo on tullut kyselyjä, aionko järjestää juhlia. En vielä tiedä, mutta sen voin sanoa, että en ainakaan tämän vuoden puolella. Jos joku nyt jollain lailla muistaa niin varmaan jonkinlainen kahvitus järjestyy kyllä vuodenvaihteen jälkeen. Ajankohta on vielä täysin auki, mutta sanotaan näin että tammi-helmikuun aikana. Yksi pieni pyyntö - please - ei yhtään kippoa ja kappoa eikä mitään tavaraa - niitä on jo tämä huusholli täynnä.

Siitä pääsenkin tämänhetkiseen stressin aiheeseen. Mistä saisin muutaman ylimääräisen vapaapäivän ja voimia keskittyä niiden aikana nimenomaan tavarapaljouden harventamiseen. Niin, sitä on yhä ja se siirtyy paikasta toiseen siivousten välissä. (Osa tavaroista tullut perintönä vuosia sitten ja on yhä laatikoissa sekä asunnossa että varastossa.) Haluaisin jonain päivänä nähdä tämän kodin ilman yhtäkään ylimääräistä laatikkoa!

Vapaa-aika kun menee töistä palautuessa, jokapäiväisissä kotitöissä, lehtien, kirjojen ja tv:n parissa. Netti ei onneksi enää vie niin paljon aikaa kuin joskus, vaikka tämän ja toisen blogini parissa hupenee huomaamatta tunteja. Mutta tämä on minulle paras keino tuulettaa päätäni ja hoitaa itseäni. Liikunnan kun vielä saisi päiväohjelmaansa lisättyä niin silloin kattaus olisi jo aika hyvä.