original_19384.jpg

(Kuva: et-lehti.fi)

 

Kohta on taas se aika vuodesta, jolloin ihmisillä on lajinomainen taipumus kärrätä kaupasta jääkaapit ja pakastimet täyteen ruokaa, ikäänkuin se asetettaisiin myyntikieltoon vuoden alusta. Muutaman päivän ajan sitä ahdetaan sisään kaksin käsin yötä päivää oikein luvan kanssa. Ja sitten ihmetellään, kun närästää, vatsa on kipeä, suolisto sekaisin ja muutenkin nukutaan huonosti - tai sitten pitkin päivää. Tämä ilmiö tunnetaan paremmin nimellä joulu.

10 v. sitten kuollut Juice Leskinen lauloi jo 1980-luvulla joululaulun "Sika", jonka mukaan ihminen on sitä mitä hän syö. Mies on poissa, mutta laulu soi yhä radiossa ja sen sanoma on 30 v. myöhemmin yhä ajankohtainen.

En kiellä, etteikö syöminen olisi kivaa. Olenhan harjoittanut sitä jo yli 50 v. ja kannan sen seurauksia kropassani yhä. Olen syyllistynyt elämäni aikana ylensyöntiin (ja -juontiin), eikä niitä seuraava fyysinen ja psyykkinen olotila ole mitenkään suositeltava. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että ruoasta ja syömisestä voi nauttia - jopa hyvällä omallatunnolla - ilman että on pakko syödä aivan mahdottomasti. Ja että elämässä on muitakin ilon aiheita kuin ruoka ja syöminen.

Kaiken maailman laihdutuskuureihin olen väsynyt ja kyllästynyt. Ja ahmimishäiriötaustaisena mitkään pussikeittokuurit eivät minulle sopisikaan. Tämän vuoden aikana olen etsinyt itseni, syömisieni ym. asioiden kanssa tasapainoa ja itselleni terveellisiä tapoja tehdä valintoja. Se on palkittu noin 10 kilon painonputoamisena. Kun ylipainoa on runsaasti eli puolet ihmisestä, yksi 10 kg ei vielä kovin selkeästi näy. Vaatteiden väljentymisestä sen ensin huomaa.

Eilen olin ukkoni kanssa Hectorin konsertissa. Sitä ennen se ikuinen ongelma, mitä laittaa päälle. Nyt kaikki muut vaatteet löytyi helposti, mutta paidan kanssa oli ongelmia. Päätin kokeilla yhtä sellaista, jonka olen jo toista vuotta sitten ostanut alennusmyynnistä, mutta jota en ollut vielä pitänyt, koska tunsin itseni sen sisällä kuoreen ahdetuksi makkaraksi. Yllätys oli melkoinen, kun paita suorastaan solahti päälle eikä kinnannut saumoista. Niin pieni asia teki illastani suuren juhlan.

Olisin saanut toki tähän mennessä enemmänkin pois, jos olisin käynyt tiheämmin salilla ja muutenkin liikkunut enemmän sekä kontrolloinut enemmän ruokavaliotani. Mutta olen päättänyt olla tyytyväinen tähän hitaaseenkin tahtiin, sillä onhan tämä jo nyt suuri parannus entiseen lähes täyteen liikkumattomuuteen ja jatkuvaan naposteluun ja mässäilyyn.

Kaksi kertaa olen ollut jo Leppävirralla opettelemassa ensimmäisiä askeleita pysyvään muutokseen. Ensimmäisen kerran jälkeen olin hieman allapäin, kuten edellisessä postauksessani kerroin. Toisen kerran jälkeen olen ollut paljon pirteämpi ja saanut aikaiseksi asioita, jotka olisi pitänyt jo ajat sitten tehdä. Olen myös kyennyt jatkuvan valittamisen sijaan työpaikalla rakentavampaan keskusteluotteeseen, jonka toivon säilyvän ja tarttuvan myös muihin, että meillä kaikilla olisi hyvä olla työpaikallamme.

Viime viikolla sain myös aikaiseksi asian, joka minun olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten. Varasin ajan terveyskeskukseen uniapneatutkimuksia varten. Labrat on tulevalla viikolla ja lääkärin vastaanotto parin viikon päästä. Olen kieltänyt tämän asian ja siirtänyt ajatuksen tutkimuksiin menemisestä "sitten joskus"-laatikkoon. Suurimpana pelkona on ollut se, että jos ko juttu todetaan minulla olevan ja määrätään käyttämään "hengityslaitetta" niin miten saan sellaisen kanssa ollenkaan unen päästä kiinni. Nyt olen päättänyt ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Laitteen kanssa tai ilman.

Eksyin taas aiheesta. Joulumässäilyistähän tämä postaus alkoi. Piti vain sanomani, että nautitaan juhlista ja siihen kuuluvista ruoista ja herkuista - mutta ilman maanista pakkoa ahtaa itseään liian täyteen. Kukin tekee niin kuin haluaa, mutta minä ainakin haluan yrittää pysyä kohtuuden rajoissa - tai edes niiden lähellä. Jotta sitten olisi vuodenvaihteen jälkeen taas intoa jatkaa reippaamin tätä ikuisuusprojektia. Ja saada seuraavakin kaapissa oleva pieneksi jäänyt / valmiiksi pieni vaatekappale kevään kuluessa mahtumaan päälle.