KUVA : HENGITYSLIITTO

ahtauttava_uniapnea.jpg

 

Kohta 3 kk on eletty tätä vuotta, enkä ole kirjoittanut mitään tänne. Paljon on silti tapahtunut. Ylimääräinen energia - jos sellaisesta nyt voi minun kohdallani puhua - on mennyt kaikenlaisiin asioihin tottumiseen ja sopeutumiseen. Suurin muuttunut asia on se, että en voi enää tuulettaa, miten terve olen sairaalloisesta ylipainostani huolimatta.

Jostain syystä minulla on ollut aina tarve todistaa terveydentilaani, joka kieltämättä on ollutkin painooni nähden hämmästyttävän hyvä. Tai niin ainakin olen luullut. Ei diabetesta, ei korkeaa kolesterolia. Mitä nyt polvet ja lonkka välillä kipuilevat, jos joudun olemaan liian kauan jalkojeni päällä yhteen menoon. Allergiaa on ja verenpainekin on vähän koholla, jos on stressiä. Ja se masennustaipumus - no, se nyt on ollut aina.

Rakas avopuolisoni on jankuttanut minulle jo vuosia, että minun pitäisi mennä lääkäriin, kun kuorsaan, on hengityskatkoksia,  ja sekä makuu- että istuma-asennossa nukahtelua sohvalle tv:n ääreen. Joo, joo, tiedän. Se on ollut vastaus. Viime vuoden puolella sitten kuunneltuani jonkin tv-tohtorin luennon uniapneasta ja sen hengenvaarallisuudesta, varasin ajan. Toki työterveydessäkin oli ollut asiasta puhetta, mutta se oli jotenkin unohtunut.

Vaikka olenkin aina tiedostanut oman kuolevaisuuteni, vaatii silti aika paljon myöntyä siihen, että minulla on nyt sellainen sairaus, joka hoitamattomana voi johtaa äkkikuolemaan. Onhan massiivinen obeesikin sairaus, mutta pelkästään siihen harva kuolee. Paitsi ne amerikkalaiset 300 - 400 kg painavat ihmisparat, jotka ovat jo vuosia olleet sänkyihinsä sidottuja ja joille läheiset kantavat päivässä sen verran syömistä mikä toiselle riittäisi viikoksi.

Mutta nyt kun kaikki tutkimukset ja diagnoosi on tehty, en voi enää kieltää asiaa. Vakavaksi vetää lukea sairastavansa vaikea-asteista obstruktiivista (ahtauttavaa) uniapneaa. Syitä mm. ylipaino, ahdas nielu ja tukkoinen nenä. Keuhkot kunnossa. Oireita kuorsaamisen, hengityskatkoksien ja nukahtelun lisäksi koholla oleva verenpaine, väsymys, masentuneisuus, aikaansaamattomuus.

Helpottavaa tietoa on se, että suurimmaksi osaksi nuo jo pitkään jatkuneet oireet liittyvät läheisesti tähän uniapneaan, johon on olemassa hoitokeino, CPAP-laite. Laitteen kautta huoneilmaa hengitetään ylipaineella, jonka ilmavirta pitää hengitystiet auki nukkuessa. Se ei paranna tautia, mutta parantaa unen laatua poistamalla hengityskatkot, jolloin väsymys ja muut oireet voivat jäädä pois. (Lähde: Hengitysliiton opas uniapneaa sairastaville)

Saan tuon CPAP-laitteen käyttööni tänään. Jännittää, miten totun sen käyttöön. Kerron siitä sitten seuraavalla kerralla.