Hei sinulle, joka eksyit kurkistamaan tänne. Monta kk on taas mennyt kirjoittamatta tälle puolelle mitään. Syksy on tullut. Edessä on vuoden pimeimmät ja synkimmät kuukaudet. Loppuvuosi on aina ollut itselleni hiukan hankalaa aikaa. Mutta ainakin vielä olen pystynyt vastustamaan kauppojen joulusuklaakiusauksia. Jouluksi olen luvannut itselleni, että silloin saan ostaa muutaman rasian. 

Yllättävän helppoa on ollut olla ostamatta suklaata vuodenvaihteen jälkeen. En ole silti absolutisti. Otan, jos tarjotaan. Ja suklaakuorrutettuja hedelmänpala - pähkinä - sekoitusta olen joskus viikonloppuisin ostanut. Parasta on se, että olen päässyt irti tunnepitoisesta suklaan syömisestä. Elämän mielekkyyden ja työn ilon uudelleen löytäminen uuden työpaikan myötä on auttanut tuossakin asioissa. En tarvitse enää suklaata mielialan kohottajaksi.

En ole myöskään suostunut luovuttamaan sen suhteen, että voisin vielä kohentaa fyysistä kuntoani. En ole antanut nivelrikon lannistaa itseäni kokonaan, vaikka kipu on lähes jokapäiväinen kaveri. Jonain päivinä se kiusaa enemmän, joskus vain muistuttaa ohimennen olemassaolostaan. Paljon vähäisempää se kuitenkin on kuin viime talvena, kun työ on fyysisesti kevyempää. Liikunta helpottaa kipuja, kun vain saisi itsensä useammin liikkeelle.

Syyskuussa palasin pitkän tauon jälkeen salille. Otin alkuun viiden kerran trainerpaketin, koska en kertakaikkiaan saanut itseäni yksin liikkeelle. Muutaman kerran olen vasta käynyt, mutta kynnys on ylitetty. Syksyn lämpimämpänä päivänä, kun oli + 20 astetta lämmintä, pakotin itseni pitkästä aikaa pyörälenkille. Aluksi oli kankeaa ja hidasta menoa, mutta jaksoin kumminkin pidemmän lenkin, mitä alunperin ajattelin. 

Joistakin asioista / haaveista olen joutunut luopumaan nivelrikon myötä. Mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmästä joutuu luopumaan. Se on elämän laki. Joistain asioista luopuminen on jopa helpottavaa. Ulkonäön ja painon merkitys itsetunnon ja mielenrauhan kannalta vähenee iän myötä. Ei tarvitse enää yrittää olla jotain, mitä ei oikeasti ole. On helpompaa hyväksyä itsensä kaikkine omituisuuksineen. Elämä on kuitenkin ihmisen parasta aikaa. :)

.