Pullukkablogi liputtaa suomalaisen ruoan puolesta. Se ei tarkoita sitä, että en voisi syödä muuta kuin suomalaista ruokaa. Se tarkoittaa sitä, että jos kaupassa on valittavana samasta tuotteesta sekä suomalainen, että muunmaalainen versio, valitsen yleensä kotimaisen. Siitäkin huolimatta, että voisin saada muunmaalaisen vaihtoehdon halvemmalla. Pienituloisen pitäisi tietysti valita hinnan perusteella, mutta haluan valinnoillani tukea ennen kaikkea kotimaista maataloutta, teollisuutta ja tuotantoa. Tämä ei ole ennakkoluuloihin perustuva tai puoluepoliittinen kannanotto, yhteiskuntapoliittinen kylläkin.

Olen iloinen siitä, että kotimaisia kasviksia saa nykyisin ympäri vuoden useimmista ruokakaupoista. "Ennen vanhaan" kotimaiset tomaatit ja kurkut tulivat myyntiin vasta keväällä ja maksoivat maltaita. Kotimaista paprikaa on myös toisinaan saatavilla, salaatesta puhumattakaan. Mansikoita ostan kyllä alkukesästä muunkinmaalaisina versioina, sen myönnän, mutta pakastimeen säilötään vain kotimaisia.

Hedelmien suhteen on pakko tinkiä periaatteesta. Vaikka pyrinkin osittain ekologisuuteen, en halua olla fanaattinen tämänkään asian suhteen, sillä banaanit, sirtushedelmät ja vihreät omenat ovat hyviä ja sopivat terveelliseen ruokavalioon.

Maitotuetteita on helppo ostaa kotimaisina ja suosia lähellä tuotettua - sen verran paljon maassamme on onneksi vielä lähimeijereitä. Maksan lähimaidosta mieluusti muutaman sentin enemmän litralta, vaikka kova maidon kuluttaja olenkin. Rahkoissa, juustoissa ja jogurteissa riittää valinnan varaa.

Ruisleipä ja näkkileipä maistuu nykyisin vaaleaa leipää paremmin. Vähähiilihydraattinen ruokavalio on muotia, mutta vähät siitä välitän. Elimistö tarvitsee viljasta saatavia kuituja ja kun niitä saa riittävästi, vatsa toimii ja voi hyvin. Tämä ei päde tietenkään heihin, joilla on ongelmia viljatuotteiden kanssa ja joiden ruokavaliota esim. keliakia rajoittaa.

Kalan suhteen en hyödynnä kotimaisuutta niin hyvin kuin voisin. Syynä on makumieltymykset ja laiskuus ruoanlaitossa. Tonnikalapurkkiin on niin helppo kiireessä turvautua ja sitäpaitsi pidän tonnikalasta - siitä huolimatta, että se ei ole kovin ekologista eikä eettistä ruokaa, kuulemma. Sen sijaan silakka ei maistu, eikä muutkaan sellaiset kalat, joissa on pieniä ruotoja. Mutta siihen nähden, että en nuorempana syönyt juurikaan kalaa, kehitys on ollut huimaavaa. Kiitos siitä kuuluu hyvälle ystävälleni, joka teki niin hyviä ruokia kalasta, että sai minut tykästymään meren antimiin.

Liharuoista maistuu parhaiten kana, kalkkuna ja jauheliha, kotimaisena tietenkin. Perinteinen pihvi-ihminen en ole, mutta en siitäkään kieltäydy, jos sen on joku parempi kokki valmistanut. Pihvinpaistajana olen aika surkea enkä tykkää sitkeistä kengänpohjallisista. Kallein liha taas saa miettimään hintaa ja valitsemaan edullisempaa. Paitsi pohjoisen lomareissulla on pakko saada poroa, joko käristyksenä tai leikkeenä.

En ole niitä, joiden olisi pakko ottaa ulkomaille (jos matkustaisin) omat eväät mukaan tai etsiä perinteistä suomalaista ruokaa tarjoava paikka. Jos olisin reissaaja, haluaisin kyllä tutustua ennakkoluulottomasti muiden maiden ruokakulttuureihin. Olen syönyt sushia, tykkään kiinalaisesta ja vietnamilaisesta. Kerran maistoin etanoita (kovan kynnyksen jälkeen), mutta ne ovat kyllä yliarvostettuja. Meksikolainenkin on hyvää, mutta ravintoloissa miedoimmatkin annokset ovat itsellesi liian tulisia, vaikka mausteisesta ruoasta pidänkin.

Painonpudotusprojektissa on nyt jumittanut useamman viikon. Paino sahaa yhden kilon välillä. Toki syy löytyy itsestäni, on tullut vähän enemmän lipsuttua. Kuka käski esim. ottaa juustokakkua toisenkin palan, vaikka vain 1/2 palaa olisi ollut kohtuullinen annos. Siinä meni melkein puolet päivän kaloreista - vaikka en niitä laskekaan, mutta kauhistuin, kun selvisi, miten paljon niitä yhdessäkin palassa on.

Se periaate itselläni kuitenkin tällä kertaa on, että mikä on pois saatu, sen on pysyttäväkin poissa. Takaisin en voitettuja kiloja halua päästää hiipimään. Uskon, että kun maaginen 10 kilon raja ylittyy, paino alkaa taas pudota tasaisemmin. Toki nyt on edessä vuoden suurin haaste - joulusuklaat ovat jo ilmestyneet kauppoihin. Sallisin niitä itselleni - jouluna - mutta siihen on vielä useampi kuukausi ja jo lokakuun puolella kauppoihin ilmestyvät houkutukset pitäisi lailla kieltää! ;)