Kesä on kohta mennyt ja paljon on tapahtunut. Ennen lomaa kävin laihdutusleikkauspolun ensivaiheisiin kuuluvissa tutkimuksissa ja tapaamisissa. Labrat, fysioterapeutin ryhmätapaaminen, ravitsemusterapeutin ja sisätautilääkärin vastaanotto. Sisätautilääkärin kanssa käytiin läpi painonvaihteluhistoriaani. Papereista näkyi, että olen itse asiassa ollut menossa laihdutusleikkaukseen jo 90-luvulla. Tästä oli vain hämärä mielikuva, mutta kun oikein pinnistin muistiani, totesin, että se ajoittuu aikaan, jolloin sain keuhkoveritulpan e-pillereistä alle 30-vuotiaana. Lääkäri sanoi, että raskaus voisi olla myös riski tulpan uusimiselle. Tuolloin en ollut vielä tehnyt lapsettomuuspäätöstä ja ilmeisesti harkitsin sitten leikkausta siinä toivossa, että vielä joskus lapsi olisi ajankohtainen. No, ne ajatukset jäivät 90-luvulle.

Kerroin lääkärille, että vuosituhannen vaihteessa laihdutin yli 30 kg. Se onnistui pitkästä parisuhteesta eron, opiskelun aloittamisen, synnyinpaikkakunnalta muuton ja uusien ihmissuhdekuvioiden seurauksena. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pudotetut kilot kuitenkin tulivat takaisin. Lääkäri kysyi, miksi. No, henkistä väkivaltaa ja mitätöintiä sisältänyt parisuhde, epätyydyttävä työ ja muut elämän tapahtumat ja kriisit. Mikä nyt olis toisin? Vastasin, että elämän perusasiat ovat kunnossa. Vakaa, luotettava ja terve parisuhde, työ, josta tykkään ja tasapainoinen elämä. Mutta elämässä tapahtuu ja tulee aina kriisejä? Kyllä, mutta olen käynyt niin rankkoja asioita elämässni läpi ja oppinut käsittelemään asioita ja tunteitani muullakin lailla kuin syömällä. Lopulta sain lääkärin vakuuttuneeksi, että tiedän, mihin olen ryhtymässä ja en kuvittele leikkauksen olevan oikotie onneen. Lääkäri totesi, että leikkaukselle ei ole mitään estettä. Asia etenee nyt niin, että seuraavaksi tulee kutsu kirurgin tapaamiseen. Asia näkyy jo Kannassa. Nyt vain odotellaan kutsua. 

Keväällä meni - 20 kg rikki. Ajattelin, että lomalla on hyvää aikaa syödä terveellisesti ja laihduttaa. Ja tehdä paljon muutakin. Mutta kävi niin kuin aina - aika vain kului nopeasti. Päätin ottaa Mysimban uudellen käyttöön. Tällä kertaa se aiheutti univaikeuksia, joten lopetin sen käytön 1,5 kk:n jälkeen. Kun lonkkakipu muutenkin häiritsi yöunta, ei ollut kiva, että heräilin pitkin yötä enkä saanut enää nukutuksi. Yöuni palautui hyvin pian lääkkeen lopettamisen jälkeen. Viimeisen vuoden aikana lonkka on vain mennyt pahempaan kuntoon, joten painoa pitäisi saada pois jo ennen leikkausta senkin takia.

Vajaa viikko sitten päätin kokeilla Keventäjät-sovellusta. Kännykkään ladattavan sovelluksen ruokapäiväkirjaan tallennetaan kaikki päivän syömiset ja energiapitoiset juomiset. Ohjelma on laskenut päivittäiset kalorit pituuden, painon ja fyysisen aktiivisuuden sekä käyttäjän toivoman painonpudotustahdin mukaan. Sovellus antaa palautetta ateriarytmistä, kasvisten, kuitujen ja proteiinien määrästä sekä rasvan laadusta ja määrästä. Sovelluksen mielestä en syö lounaalla tarpeeksi ja päivälliseni on liian runsas. No, ravitsemusterapeutti ei nähnyt siinä mitään ongelmaa, enkä minäkään. Kokonaisuus ratkaisee. Jos söisin runsaan lounaan, olisin iltapäivällä väsynyt ja illalla nälkäinen. Kun päivällinen on pääateria, pärjään illalla sillä hyvin eikä tee mieli napostella, mihin syyllistyy helpommin, jos on illalla nälkäinen. 

Yritän nyt lisätä kasviksia ja marjoja ruokavaliooni sekä pitää herkut kohtuudessa. Josko se paino tästä lähtisi taas laskusuuntaan. Välillä odottaminen turhauttaa. Jokapäiväiset kivut turhauttaa, varsinkin yöllä, jos ne häiritsee yöunta. Yritän silti ajatella positiivisesti; tämä tie on nyt vain kuljettava ja jaksettava olla kärsivällinen, jos joskus haluaa vielä päästä liikkumaan muutenkin kuin keppien avulla. Jos lonkka pitää leikata, se leikataan sitten, kun painoa on riittävän vähän. Tämä asia nyt on vain näin ja se ei valittamalla muuksi muutu. Yli 2/3 elämästä tässä on kerätty tätä painoa. Ehkä loppu kolmennes olisi järkevämpää keskittyä sen pois kuluttamiseen - jos vielä laadukasta elämää haluaa elää.