(Kuva Tukholma 20.9.2016)

 

On taas liian pitkä aika siitä, kun viimeksi päivitin tätä Pullukkablogia. Syyskuussa iski ensin nuhakuume. Parantelin sitä pari päivää, mutta sitten menin töihin yövuoroihin. Heti niiden jälkeen oli jo aikaisemmin varattu Päivä Tukholmassa - risteily, jonne lähdin puolikuntoisena. Tukholmassa oli vielä melkein kesä, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Kamalaa yskimistä ja niistämistä lukuunottamatta matka oli onnistunut. Yhden päivän kävin yskimässä töissä, mutta sitten oli pakko antaa periksi ja mennä uudestaan lääkäriin. Keuhkoputkentulehdus ja 10 pv:n antibioottikuuri. Ei kiva.

Sairastelu teki parin viikon tauon liikuntaan ja ruokavaliokin oli hiukan epämääräinen, kun mikään ei oikein maistunut. Paranin onneksi siihen mennessä, kun oli Leppävirran kurssi, jossa kolmen päivän aikana tulikin sitten liikuttua enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kävimme kävelyllä, jumppasimme, joogasimme ja itsenäisesti kävin uimassa kilometrin. Kuntosalilla tein kunnon treenin, kun muut opettelivat laitteiden käyttöä. Lonkka ei tykännyt kävelystä, mutta muuten nautin kyllä ulkona olemisesta ja nukuin niinä öinä tosi syvää ja rauhallista unta.

Totesin, että tarvitsisin paljon enemmän raitista ilmaa ja ulkona olemista kuin mitä olen toteuttanut. Sain kurssilta ("1.askel pysyvään muutokseen") paljon uusia ideoita ja ajatuksia. Päätavoitteenani oli lähteä hakemaan tsemppiä jatkaakseni tätä terveellisempää ja liikunnallisempaa elämää sekä voimia seuraavan kymmenen kilon pudotukseen. En sano, etteikö ruokavaliossa olisi vielä korjaamisen varaa tai etteikö liikuntaa olisi vielä varaa lisätä, mutta olen edelleen sitä mieltä, että omalla kohdallani sen suurimman muutoksen on tapahduttava korvien välissä.

Keskeistä on löytää tasapaino ravinnon, kehon, ajatusteni ja itseni välillä. Kyse ei ole vain siitä, mitä syön tai miten liikun. Ruokavaliota ja treeniä tärkeämpää on oman itsen kuunteleminen ja yhteistyö mielen ja kehon välillä. Omalla kohdallani on kyse myös siitä, että kykenen tunnistamaan ja raivaamaan ympäristöstäni ja elämästäni omalle tasapainolleni haitallisia asioita, jotka hidastavat eteenpäin menemistäni ja vievät turhaa energiaa.

On asioita ja asioita. Toisiin voi vaikuttaa, toisiin ei. Kun olin 2011-12 Aslak-kuntoutuksessa, opin siellä jo jonkin verran muuttamaan ajattelu- ja suhtautumistapaani esim. työasioihin. Tuo sekä työaikajärjestelyt tekivät sen, että tuon kuntoutuksen jälkeen sairauspoissaoloni vähenivät 2 - 4 päivään vuodessa. Tänä vuonna olen ollut sekä kevät- että syysflunssassa, joten nuo määrät ovat ylittyneet, mutta ovat silti edelleen paljon vähemmän kuin esim. vuosina 2008-10.

En pysty muuttamaan maailmaa, yhteiskunnallisia olosuhteita, vaikuttamaan politiikkaan, ihmisten asenteisiin enkä vähentämään köyhyyttä, rasismia tai väkivaltaa. Voin vaikuttaa vain siihen, mitä itse ajattelen ja teen. Voin vaikuttaa siihen, mitä syön ja miten liikun. En voi valita elinaikaani enkä niitä sairauksia, joita ikääntymisen myötä saattaa tulla. Voin päättää elää täyttä elämää niin kauan kuin sitä riittää, vaikka suurin osa tuloista menee velkojen ja laskujen maksuun.

Voin valita, onko lasi puoliksi täysi vai puoliksi tyhjä. Siinä on se pieni ero.