Kuva Duodecim 16 /2019 artikkelista "Lihavuusleikkaus parantaa aivojen terveyttä"

Viikko sitten ajattelin kirjoittaa tänne leikkauksen jälkeisiä kuulumisia, mutta Vuodatukseen ei päässyt. Iski pieni paniikki - mitä jos kyseessä ei olisikaan tilapäinen häiriö vaan koko blogin katoaminen bittiavaruuteen. Tuntui kuin osa itsestä olisi leikattu - muutakin kuin mahalaukku. Tunne kertoo siitä, miten oleellinen osa itseäni ja elämääni on kirjoittaminen ja näiden kahden blogin pitäminen. Onneksi kyseessä oli vain tilapäinen häiriö.

Tällä viikolla tuli kuukausi siitä, kun olin vatsalaukun ohitusleikkauksessa eli lihavuusleikkauksessa. Leikkausta edeltävänä päivänä oli monenlaista hässäkkää arjessa ja iski pieni jännitys. Varsinaisena leikkauspäivänä olin hyvin rauhallinen. Kymmeneksi sairaalaan, saliin pääsin joskus puolen päivän jälkeen. Ohjattiin kapealle leikkauspöydälle ja ihmisiä hääri ja mittaili joka puolella. Laitettiin monenlaista piuhaa ja kanyylia sekä jalkoihin pumppaavat siteet. Käskettiin pitää silmät auki, kun laitettiin nukutusainetta. Eihän ne kauan auki pysyneet...

Muutaman tunnin kuluttua heräteltiin ja tiedusteltiin vointia. Kipuja ei tuntunut, mutta pillimehun hörppäämisen jälkeen tuli huono olo. Sain pahoinvointilääkettä suoneen ja pian meninkin keppien kanssa jo vessaan. Kun katsoin kelloa, se oli 16.20. Pian minua kärrättiin kahden hengen huoneeseen, jossai sain olla aamuun saakka yksin. Nukuin yöni tosi hyvin. Sairaanhoitopiirin linjauksen mukaan sain syötäväksi Nutridrink-ravintovalmisteita ja ne alkoi kyllä mausta riippumatta ällöttää aika äkkiä. Leikannut lääkäri kävi kierrolla ja ravitsemusterapeutti kävi antamassa ruokailuohjeita leikkauksen jälkeen. Mies kävi hakemassa kotiin töitten jälkeen. Sen verran hutera olo vielä oli, että pyysin ottamaan tarpeeksi suuren pyörätuolin aulasta mukaan, kun tulee hakemaan.

Lääkelistalle tuli uusina lääkkeinä Somac kolmeksi kuukaudeksi, kalsium+D3 sekä B12-vitamiini pysyvästi. Monivitamiini on ollut käytössä jo vuosia. Kahden ensimmäisen viikon ajan paracetamol veteen liukenevana ja 10 pv napapiikkeinä verenohennuslääkettä. Sairauslomaa kaksi viikkoa. Vatsassa viisi pientä leikkaushaavaa, joiden kautta leikkaus tehtiin tähystysleikkauksena. Toipuminen lähti hyvin käyntiin. Söin pieniä annoksia pehmeää ruokaa elimistöäni kuunnellen. Vain yhden kerran tuli niin huono olo, että piti käydä oksentamassa. Aika nopeasti huomasin, että kovin makea ei enää maistu ja kahvin juontikin on melkein jäänyt. Nälkää ei juurikaan tunnu ja joskus pitää oikein muistuttaa itseään syömisestä. Aikaisemmin en ole juuri puuroista tykännyt, mutta sairausloman aikana opettelin syömään esim. kaurapuuroa mansikoiden kera. Nyt syön jo ihan normaalisti, toki pieniä annoksia, määrällisesti 1/3 tai 1/4 siitä mitä aiemmin. 

Töihin palasin kahden viikon sairausloman jälkeen. Painoa on tippunut heinäkuun 2022 jälkeen yhteensä 27,7 kg. Vuonna 2022 tippui melkein 20 kg, mutta niistä tuli 2023 pitkän odotuksen aikana takaisin 7 kg. Eli, kun aloitin enen 8.1, miinusta enimmäispainosta 7/22 oli 13 kg. Neljän viikon enen aikana tippui 9,6 kg ja leikkauksen jälkeen on tippunut 5,1 kg. Käyn vaa´alla kerran viikossa enkä ota mitään stressiä painon putoamisesta. En aseta mitään tavoitteita, että siihen ja siihen mennessä pitäisi olla tippunut niin ja niin paljon. Annan painon tippua luonnollisesti. Mikään ei ole kiellettyä. Määrät on vain muuttuneet. Jos ennen meni 13-16 sushia, nyt riittää 5-6. Suklaalevyjen sijaan riittää patukka tai muutama konvehti kerrallaan kerran pari viikossa, ei joka päivä. Pullan sijaan otan mieluummin jotain suolaista. 

Henkisesti on hyvä, mutta hiukan hämmentynyt olo. Hämmentynyt siksi, että tuntuu uskomattomalta, miten hyvin leikkaus meni, miten nopeasti olen toipunut ja miten helposti tottunut uusiin ruokailutapoihin. Tässä vaiheessa uskallan jo sanoa, että itse leikkaus ja siitä toipuminen on ollut tämän koko 1,5 v. kestäneen prosessin helpoin vaihe. Vaikein oli aika lähetteen hyväksymisestä siihen saakka, kun sain tietää leikkauspäivän eli hiukan yli vuoden. Sinä aikana olisi pitänyt saada painoa pois, mutta sen sijaan tulikin 7 kg takaisin. Pahinta oli se, kun ei yhtään tiennyt, koska asia etenee. 

Nyt odotan kevään tuloa ja sitä, että saan laittaa isoiksi jääneitä vaatteita kirpputorille. Odotan sitä, että saa laittaa talvivaatteet kesäsäilöön ja vaihtaa lenkkarit / sandaalit jalkaan. Tämä on ollut pitkä talvi, mutta edessä on uuden elämän ensimmäinen kevät. Liikuntaa en ole vielä jaksanut aloittaa, mutta sekin tulee kuvioihin, kunhan tästä vielä jokunen kilo tippuu ja lonkka kestää liikkumista. Olen niin onnellinen, että uskalsin vihdoin viimein lähteä tähän prosessiin. Ja tiedättekö - silloin kun odotin viltin alla leikkaussaliin pääsyä, tuli sellainen olo, että kaikki tulee menemään tosi hyvin, koska niin paljon te kaikki olette olleet mukana kannustamassa ja tsemppaamassa. Voisin sanoa, että saliin mennessäni tunsin oloni siunatuksi. 

Ps. Tuosta netistä kopioidusta kuvasta sen verran, että aivoterveyden paranemistakin tässä on odotettavissa tulevaisuudessa leikkauksen seurauksena. Toivottavasti myös viisaus lisääntyy!