(Kuva google: yle.fi)

Törmäsin tänään Facebookissa uuteen ryhmään "Jenny ja läskimyytinmurtajat", josta jo aikaisemmin kirjoittamani "LÄSKI"-esityksen FB-sivut tiedottivat. Projekti on radiossa, verkossa ja sosiaalisessa mediassa pyörivä uusi puolen vuoden hanke, jonka tarkoituksena on - jos oikein ymmärsin - tukea, kannustaa ja murtaa myyttejä, joita lihavuuteen liittyy. Ryhmään on liittynyt pienen ajan sisällä yli 3600 jäsentä (tilanne tämän kirjoittamishetkellä). Jäsenten tarinoita ja esittelyjä tulee niin tiuhaa vauhtia, että millään ei ehdi kaikkia lukea.

Pienen esittelyn kirjoitin itsekin tultuani liitetyksi ryhmään. Liitin siihen tämän Pullukkablogini linkin, joten tervetuloa uudet lukijat, jos tänne eksytte. Aloitin tämän blogin eri nimellä 30.7.2013. Nimi on tainnut muuttua pariin otteeseen matkan varrella, mutta nykyisen nimen on tarkoitus olla pysyvä. Kirjoittelen tänne aika laiskasti. Käyn kolmivuorotyössä, luen paljon ja telkkariakin tulee katsottua ihan liikaa, joten aikaa tälle ja toiselle blogilleni ("Elämänmittainen matka - oman tien kulkijan tunnustuksia", jossa käsittelen muitakin asioita kuin lihavuutta) ei ole aina riittävästi.

Tätä ja toista blogia seuraavat käsittääkseni eniten Facebook-kaverit. Joskus joku muuten vain uteliaskin saattaa liittyä joukkoon. En ole halunnut lähteä mukaan kaupalliseen bloggaukseen enkä esittele isojen kokojen vaatteita tai ruoka- ja laihdutusohjeita blogeissani. Blogini tarkoitus on nimenomaan tekstissä. Haluan jakaa ajatuksia, tunteita, kokemuksia yms. pintaa syvemmältä. Saatan piikitellä läskirasisteja ja harrastaa joskus hyvinkin mustaa huumoria, mutta mihinkään alatyyliseen ihmisten tai ihmisryhmien solvaukseen en halua osallistua.

Blogiani saa kommentoida nimettömänä / nimimerkillä, mutta kaikenlaisten asiattomuuksien jakamisen vuoksi tarkistan kommentit etukäteen. Jos haluat kommentoida, mutta et halua kommenttiasi julkaistavan niin mainitse siitä.

Ilahduin suuresti "LÄSKI"-monologista ja nyt ilahduttaa tämä "Jenny ja läskimyytinmurtajat"-kampanja. Itse olen haaveillut monta vuotta läskikapinan nostattamisesta, mutta aika ja energia ei ole riittänyt siihen. Elämässä itsessään on kyllä tekemistä, varsinkin kun elää läskinä. Tämä vuosi on osoittanut sen, että vihdoin viimein me läskit ollaan saatu aikaiseksi tervetullut läskibuumi!

En tarkoita lihavuuden ihannoimista vaan sitä, että kaiken maailman laihdutus- ja terveysasiantuntijoiden (joista osa on kyllä ihan asiallisia ja ammattitaitoisia) lisäksi me läskit itse olemme saaneet suumme auki ja kerrottua oman kantamme ilman, että meitä määritellään ulkoapäin. Kaiken rasismi - vihapuheilmiön rinnalla tämä läskibuumi on tervetullut ilmiö.

Haluamme näyttää, että emme ole vain päättömiä vatsoja, takapuolia ja jalkoja, joita kuvataan uutis- ja ajankohtaisonjelmissa, kun käsitellään ylipainoa ja lihavuutta. Me olemme ihmisiä, joilla on ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä, jotka eivät ole missään yhteydessä painoindeksiimme, kuten ei älykkyysosamäärämmekään. Lihavuuteen liitetään kaikenlaisia myyttejä, joiden purkamisessa kyllä riittää töitä koko loppuelämäksi.

Tämä blogi rikkoo yhden niistä. Sen mukaan lihava ihminen häpeää itseään eikä halua näkyä, kuulua eikä tulla huomatuksi - puhumattakaan siitä, että esiintyisi vähissä vaatteissa yleisön edessä. Nyt en tarkoita tuolla viimeisellä mitään K18-juttua vaan esiintymistä harrastajateatterinäytelmän roolissa uimapuvussa ja alusvaatteissa. Senkin olen nimittäin tehnyt - joskin siitä on jo yli 10 v. ja - 30 kg sitten.

Nyt on kuitenkin vuosi 2016 ja massiivinen obeesi vyöryy tästä kohta kotitöihin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, mitä tuo uusi Jenny ja läskimyytinmurtajat - kampanja tuo tullessaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.